Pekoni ja olut on maistuva makuyhdistelmä varsinkin dagen efter -tunnelmissa. Vielä jokin aika sitten ei olisi tullut mieleenikään, että ne voisi yhdistää myös ihan oikeasti. Vakka-Suomen Panimon panimomestari Jani Vilppaan silmiin oli kuitenkin osunut pikku-uutinen Kanadasta, jossa eräs pienpanimo oli lanseerannut pekonioluen. Uutisen luettuaan Jani oli ensin pitänyt ajatusta aivan hulluna. Jonnekin takaraivoon idea oli silti jäänyt muhimaan ja pompsahti sieltä esiin kesän kausioluita pohtiessa.

Kun pekoni ei kuulunut panimon perinteisiin raaka-aineisiin Jani muisti viime kesänä panimovierailulla poikenneen HKScanin Samuli Eskolan. Kilautus kaverille tuotti tulosta, sillä Samuli innostui yhtä lailla ajatuksesta ja oli valmis voimien yhdistämiseen. Tiimiin mukaan kutsuttiin itseoikeutettuna todellinen pekoninkehittäjien kunkku eli HKScanin Mikko Pajari. Koska lopputuotteen osalta ei ollut aivan selvää tuleeko siitä syötävää vai juotavaa, pääsin minäkin mukaan jonkun sortin ruokaosaajana.

Monien kokeilujen tuloksena syntyi salainen resepti, jonka lopputuloksena syntyi 2000 litraa Prykmestar Pekoniksi nimettyä pohjahiivaolutta. Ensimmäisinä uudesta olutmausta pääsivät nauttimaan Helsinki Beer Festivalin kävijät 15-16. huhtikuuta. Suomalaisittain ainutlaatuinen olut herättikin suurta huomiota ja siitä tuli festivaalin maistetuin olut.

Samoihin aikoihin sain itsekin korillisen verran näytteitä kotiin. Viilennyksen jälkeen sihautin jännittyneenä ensimmäisen pullon korkin auki ja kaadoin lasiin elämäni ensimmäisen pekonioluen. Väriltään Prykmestar Pekoni osoittautui syvän kullankeltaiseksi ja oluen pinnalle muodostui kaunis vaahtokukka. Tuoksussa erottui selkeästi savuisuutta ja pekonin aromia. Makeahkoa ja hiilihappoista ensipuraisua seurasi pehmeä maltaisuus ja loppumaussa erottui jo selkeästi tuttuakin tutumpi HK Amerikan Pekoni. Savuisuuden lisäksi maussa oli aavistus myös suolaisuutta, mikä jätti mukavan jälkimaun kielelle.

Ensimmäinen 2000 litran erä päätyi pääosin myyntiin Helsingin ja Turun seudun K-kauppoihin, joista se lienee jo loppuunmyyty. 200 litraa löysi kuitenkin tiensä aina Joensuuhun asti, jossa Local Bistro ainoana ravintolana Suomessa tarjoaa tätä asiakkailleen. Kannattaa käydä katsomassa, josko maistiaisia vielä riittää.

Suuren suosion ansiosta Vakka-Suomen Panimolla on valmistumassa uusi satsi Prykmestar Pekonia jo ennen vappua. Panimomestari Jani Vilppaan mukaan olutta riittää sen jälkeenkin, sillä pekoniolut aiotaan pitää tuotannossa koko kesäkauden ajan. Kysyntää varmasti riittää, sillä mikäpä grillin ääreen sopisi pekonia paremmin. Kannattaa kokeilla: grilliruokiin HK Amerikan Pekonia ja grillaajalle Prykmestar Pekonia. Maistuu varmasti!

Mitä tapahtuu, kun lapset päästetään suunnittelemaan astioita ja kokkaamaan ykkösrivin keittiömestareiden kanssa niistä tarjottavia aterioita? Jonkun mielestä koossa saattaisivat olla katastrofin ainekset, mutta Food Camp Finlandin järjestämä CHIL-DISH-projekti kumosi tuollaiset ajatukset kertaheitolla.

Kahden muotoiluammattilaisen – Anna van der Lein ja Kristos Mavromostoksen – ideoima projekti käynnistyi viime syksyn Helsinki Design Weekilla, jonne lapsille kävi kutsu tulla suunnittelemaan ”maailman hienoin astia”. Huikeita ideoita ja piirroksia tuli satamäärin, joista kymmenen pikku designerin suunnitelmat etenivät 3D-tulostuksen kautta aina valmiiksi astioiksi saakka.

Mayan luonnos ja valmis pastakulho.

Lauantaina 12.3. kaikki kymmenen lasta saapuivat Olon keittiöön, jossa projekti huipentui yhteiseen kokkauspäivään tapahtumaan kutsuttujen keittiömestarien kanssa. Omaksi parikseni osui huippulahjakas Maya, jonka kanssa suuntasimme ihan ekaksi ostoksille Vanhaan kauppahalliin ja Kauppatorille. Ostoskierroksen jälkeen palasimme takaisin Oloon ja aloitimme aterian valmistamisen.

Maya oli astiaa suunnitellessaan ajatellut siitä pastakulhoa ja sen mukaan mentiin. Iloisen ja eläväisen Mayan kanssa päädyimme perinteiseen spaghetti bologneseen, jonka valmistus sujui Mayalta kuin vanhalta tekijältä. Michelin-tähdellä kruunatussa keittiössä emme kuitenkaan voineet tyytyä mihinkään perusbologneeseen, vaan viritimme siitä yhteistuumin oikean gourmet-version tuoreella parsalla ja mozzarella di bufalalla aateloituna. Hienosti suunnitellun astian ansiosta saimme katettua mukaan myös raikkaan salaatin, jonka kanssa kokonaisuudesta tuli aivan täydellinen, mikä myös maistelussa todettiin.

Hienosti toimii, sekä astia että ruoka.

Minun lisäkseni lasten kanssa ruokaa valmistamassa olivat Food Camp Finlandin primus motor Pekka Terävä (Olo Catering), Jari Vesivalo (ravintola Olo), Ilja Bjors (ravintola Juuri), Ilkka Lääveri (ravintola Emo), Jarmo Laitinen (ravintola Gagu), Sasu Laukkonen (ravintola Chef & Sommelier) ja Mikko Kaukonen (Olo Catering) sekä Suomen Bocuse d’Or -edustuskaksikko Eero Vottonen ja  Miikka Manninen.

Nykyiset ja tulevat mestarit yhteispotretissa.

Kaikille mukana olleille CHIL-DISH oli elämyksellinen tapahtuma, jonka kaltaisiin osallistuu aina mielellään. Lasten kanssa kokkaaminen on huippuhauskaa ja jos samalla saa heidän kokkauskipinänsä syttymään täyteen roihuun, niin mikäs sen parempi. Lapsissa on suomalaisen keittiön ja ruokakulttuurinkin tulevaisuus!

Mayan kanssa oli ilo kokata. Kiitos 🙂

Tästä voit katsoa videon tapahtumasta.

Helmikuu käynnistyi viikonloppuvisiitillä napapiirille, jossa juhlittiin Suomen Keittiömestarit ry:n liittopäiviä. Joka toinen vuosi järjestettävä tapahtuma sisältää sekä vapaata hauskanpitoa että virallisempaa ohjelmaa.

Perjantai-iltaa vietettiin kuitenkin Rovaniemen markkinoiden hengessä eli melkoista rillumareita oli tarjolla. Suurin osa mestareista oli pukeutunut teeman mukaisesti, joten ruutupusakkaa, sarkahousua, lierihattua ja lapikasta vilkkui joka puolella juhlapaikkaa. Rempseästi sujuneen illan vaikutukset olivat silmin nähden havaittavissa vielä seuraavana päivänä, kun blogissani jo aiemmin esitelty Sami Revon ruokarekka rullasi hotelli Pohjanhovin eteen.

Ruokarekan vierailu liittopäivillä oli osa tapahtuman minimessuja, joita varten kokosimme kuuden kimpan ammattikeittiöiden parhaista yhteistyökumppaneista. Kortensa kekoon kantoivat HKScanin lisäksi Unilever, Arla, Myllyn Paras, Filos ja Dieta. Ruokalistan suunnittelu oli annettu minun ja Sami Rekolan huoleksi, mutta nou hätä. Aiempien liittopäiväkokemusten perusteella tiesimme kyllä, minkälaista sapuskaa aamuyön tunneille asti valvoneille mestareille kannattaa tarjota.

Ränniruokaa ruokarekasta.

Kymmenen asteen pakkasesta huolimatta homma sujui mainiosti. Safkat tekivät hyvin kauppansa ja actionia riitti keittiömestarien päästessä vähitellen uuteen vauhtiin. Lopullisena herätyksenä toimi yllätysjälkkärimme, kokonaan rommissa uitettu runebergintorttu. Näillä eväillä jaksettiinkin sitten iltaan asti, jolloin oli vuorossa liittopäivien juhlallisin osuus.

Iltajuhlan paikaksi oli valittu Joulupukin oma kotiluola, Santa Park, jossa ilta alkoi ikimuistoisella Napapiirin alituksella 50 metriä maanpinnan alapuolella. Huikaisevan hienoja olivat myös muut maanalaiset maisemat ja juhlasali, jossa nautimme lappilaisesta tunnelmasta ja illallisesta. Ainutlaatuista tunnelmaa iltaan toivat Lapin noidat taikoineen ja saipa osa mestareista Lapin kasteenkin ensimmäistä kertaa elämässään. Illan kohokohtiin kuului myös tunnustusten jako ansioituneille keittiömestareille.

Napapiirin alta kohti illallisjuhlaa.

Ainutlaatuinen oli myös Lapin Keittiömestarien suunnittelema ja valmistama illallinen. Pohjoisen omia raaka-aineita kunnioittaen rakentanutta ateriaa kiiteltiin parhaaksi koskaan liittopäivällä tarjotuksi ja kehuihin on helppo yhtyä. Melkoisen haasteen heittivät lappilaiset isännät tulevien liittopäivien järjestäjille. Seuraavana panevat parastaan pohjoiskarjalaiset, joilla on kunnia järjestää SKM:n liittopäivät helmikuussa 2018.

PS. Liittopäiviltä lähti viesti myös valtakunnan päättäjille. Suomen Keittiömestarit haluavat olla Suomen itsenäisyyden 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi mukana nostamassa Suomea ruokamatkailumaana maailmankartalle. Lue lisää tästä >>

Vuodenvaihde meni livakasti sekä lomaillessa että työn merkeissä, mistä syystä blogin päivityksiin lipsahti tavallista pitempi paussi. Sorry siitä. Joulukuussa alkanut reissukausi ulottui Joensuusta Hongkongiin ja ehdittiinpä siinä välissä lomailla perheen kanssa Thaimaassakin. Noista muista ehkä enemmän tulevissa päivityksissä, mutta nostetaanpa ensimmäisenä esiin viimeisin.

Hongkong by night – portti Aasiaan

Hongkongiin tieni vei rypsipossun Aasian valloituksen merkeissä. Rypsipossusta idän suurilla markkinoilla ei kuitenkaan puhuta, koska ”rapeseed” saattaa herättää ihmisissä turhan hurjia mielikuvia. Niinpä maailman paras possunliha tunnetaan Aasiassa tästä eteenpäin nimellä Omega-3 pork. Omegapossun virallisessa lanseeraustilaisuudessa 13. tammikuuta oli sen parhaista puolista kutsuvierasjoukolle kertomassa HKScanin oman väen lisäksi myös professori Pekka Puska. Virallisten seremonioiden jälkeen oli aika kokkien astua esiin.

Tiimiämme vahvistamaan oli kutsuttu Hongkongin ravintolamaailmassa jo toistakymmentä vuotta vaikuttanut Jaakko Sorsa. Jaakko johtaa kaupungin hienoimpiin hotelleihin kuuluvan The Luxe Manorin yhteydessä toimivaa FINDS-ravintolaa, joka tarjoaa ainoana Hongkongissa skandinaavisen keittiön antimia.

Tällä kerralla päätimme kuitenkin, että Jaakko valmistaa omegapossua aasialaiseen tapaan ja minä vastaan skandinaavisista makuelämyksistä. Siihen varauduin tuomalla kotimaasta mukanani itse poimittuja havuja ja ystäväni Sipoon erämaista keräämää jäkälää. Muovipusseihin pakattujen ”mausteiden” tuominen tullin läpi arvelutti ja mietin jo lennon aikana selityksiä oudoille tuomisille. Onneksi tullimiehen silmä ja koura eivät niitä napanneet vaan kaikki tulivat kunnialle perille.

Savustettua porsaan kareeta, kantarelli-spelttipuuroa, mustaherukkaa ja jäkälää

Käytössämme meillä oli koko Aasian markkinoille suunnattu sortimentti: kylki kamaran kera, niska, sisäfile, ulkofile luineen ja babyback ribsit. Sovittuamme, että kumpikin valmistaa yhden ruokalajin jokaisesta tuotteesta pääsimme viimein töihin. Kolme päivää misattiin FINDSin keittiössä ja  varsinaiset showt vedettiin läpi Mielen viimeisen päälle viritetyssä show-keittiössä. Tilaisuuksia eri asiakasryhmille oli kaikkiaan neljä, joten kiirettä riitti sekä valmisteluissa että tarjoilussa.

Kutsuvieraita nauttimassa illan antimista.

Kaikki sujui kuitenkin hienosti ja paikalla olleet keittiömestarit innostuivat kovasti omegapossusta. Ruoan terveellisyys ja turvallisuus ovat arvossaan Aasian maissa, joten omegapossu vastaa hyvin markkinoiden huutoon. Pelkästään Hongkongin alueella – joka on pääkaupunkiseutuamme pienempi – elää noin 7,5 miljoonaa ihmistä, joilla kaiken lisäksi on ostovoima kunnossa. Kun ilmasilta Aasiaan on nyt avattu on helppo uskoa rypsiporsaan menestystarinaan myös idän jättimarkkinoilla. Olkoonkin, että Aasiassa sen nimi on nyt Flodins Omega-3 pork.

Työmatkan aikana vapaa-aika Hongkongissa jäi vähiin. Ajan puutteen paikkasi kuitenki Jaakko, joka juoksutti minut kymmenessä tunnissa viikon rundia vastaavan kierroksen ympäri kaupunkia. Katsottiin kaikki kaupunginosat, kurkistettiin Hongkongin hienoimpiin hotelleihin ja ihmeteltiin katuruokapaikkojen eksoottisia tarjoomuksia. Viikon aikana mukaan tarttui vielä muutama muukin tuttu, joiden kanssa seikkailtiin muun muassa ravintola Kau Keessä.

Kyllä, hiukan ehdittiin pitää hauskaakin.

Marraskuun alkupuolella minulla oli ilo päästä kokkaamaan aivan ainutlaatuisessa keittiössä. Kyseessä oli ruokakuvauksiin erikoistuneen valokuvaaja Sami Revon omin käsin Mersun nelivetoisesta Unimog-kuormurista rakentaman ruokarekan kyökki. Idean mobiilikeittiön rakentamiseen Sami oli saanut jenkeistä, jossa hänellä on ollut tapana asustaa muutama kuukausi vuosittain. Varsinaista esikuvaa autolle ei kuitenkaan löydy, vaan hulppea peli on uniikki koko maailman mittaluokassakin.

Kokkikaksikko eli allekirjoittanut ja Tom Tapper valmiina koeajolle.

Kompaktin kuormurin sisältä löytyy tasokas keittiö, jonka sydämenä toimii ammattipiireissä kovasti kehuttu Mibrasa-puuhiiliuuni. Mibrasan tarjoamien mahdollisuuksien ympärille rakentui myös menumme, joka kävi mainiosti kaupaksi oman myyntikokouksemme osallistujille. Lihaa säästämättä smoukkasimme tarjolle ylikypsää rypsiporsaan kylkeä sekä grillasimme hampurilaisia, buffalobroileria, makkaroita ja baskilaisia porsaanposkia. Tässä katukeittiössä onnistuu siis muukin kuin hodarien lämmittäminen.

Pikkupakkasessa läpi vedetty testi-illallinen oli täysi suksee. Keittiössä painettiin duunia vinyylisoittimelta raikaavan musan tahdissa ja pihalla lämmiteltiin ghettotulien, eli tynnyreissä palavien halkojen loisteessa. Lisätunnelmaa pimenevään syysiltaan toivat lämminsävyiset  ulkovalot, jotka johdattivat ruokailijat noutamaan annoksensa tarjoilupisteelle johtavia portaita pitkin. Portaiden yläpäästä oli mahdollisuus samalla tarkastella lähempääkin keittiön varustusta ja ihailla sen valkoista ja teräksenhohtoista tyyliä.

Upea kokonaisuus marraskuisessa illassa.

Ei siis ihme, että kaikki mukana olleet ihastelivat Samin ideoimaa ja rakentamaa comboa sekä sen toimivuutta. Ideoita ajoneuvon käytöstä erilaisissa tilaisuuksissa ja kohteissa nousi ilmoille vaikka kuinka paljon, sillä maastokelpoisella Unimogilla keittiön voi viedä kadunkulmia karumpiinkin maisemiin. Talven tullen Samin ruokarekka saattaa hyvinkin tulla vastaan jossain hiihtokeskuksessa tai muualla lumisen luonnon keskellä. Samin mukaan auto on vuokrattavissa ympäri vuoden, mutta yhdellä ehdolla. Virne suupielessä esitetty vaatimus on, että kokit tyytyvät kolistelemaan keikoilla vain kattiloita eivätkä pyri Unimogin rattiin peltejä ruttaamaan.

Uniikin ruokarekkaidean isä ja toteuttaja Sami Repo

Syyskuussa tuli vietettyä yksi viikonloppu sellaisissa lihan iloissa, ettei paremmasta väliä. Kysessä oli kolmatta kertaa Lontossa järjestetty Meatopia-festivaali, jonka syntysanat on lausuttu missäpä muualla kuin Jenkkilässä, tuossa lihansyöjien paratiisissa.

Koko festarin idea on houkuttelevan yksinkertainen: kerätään kokoon parhaat kokit parhaista ravintoloista, lyödään eteen pikkuauton kokoiset tynnyrigrillit, otetaan sekalainen sortimentti lihaa ja annetaan mestareille vapaat kädet panna parastaan liekkien loisteessa ja savuisten aromien tuoksussa. Kun tätä likimain pakanallista ruokajuhlaa höystettiin vielä hyvällä livemusalla ja monipuolisella juomatarjonnalla, niin ainakin allekirjoittaneelle maistui koko rahan edestä.

Tänä vuonna vanhan satama-alueen Tobacco Dockilla oli mukana kolmisenkymmentä ravintolaa omilla grillipisteillään, minkä lisäksi festarin show-lavalla esitteli grillaustaitojaan koko joukko kokkeja eri puolilta maailmaa. Mukana oli myös Rukatontun Matti Hurttia, joka kaikkien Petteri Punakuono -fanien uhallakin grillasi muille malliksi poron sydäntä ja filettä.

Turhan suppeaa ei tapahtuman lihatarjonta ollut kyllä muutenkaan. Hickoryhiililtä siirtyi parempiin suihin kahden päivän aikana tuhansia kiloja possua, härkää, lammasta ja siipikarjaa muodossa jos toisessakin. Ruhoista käytettiin tuttujen osien lisäksi harvinaisempiakin ja pyöripä joissain vartaissa myös kokonaisia ruhoja.

Varsinainen ruokailupuoli oli järjestetty sujuvaksi. Kaikissa ruokapisteissä toimi maksuvälineenä tapahtuman oma Meatopia-valuutta, jota voi vaihtaa sisään tullessaan oman näläntunteensa viitoittaman määrän. Viiden punnan hintaisella muovikolikolla sai yhden annoksen, joita tulee helposti vetäistyä useampikin päivän mittaan. Itse vetäisin kahdeksan annosta ja siihen päälle normaalit ruokajuomat. Viime mainitut maksetaan muuten käteisellä, eli jokaista puntaa ei kannata muovikolikoihin vaihtaa.

Oma iskuryhmämme ehti ensimmäisten joukossa sisään ja ajettiin viimeisten joukossa portista ulos. 10-tuntiseksi venähtäneestä päivästä huolimatta Meatopia oli unohtumaton kokemus, jonka kaltaisen näkisin mielelläni myös Suomessa. Paljon jäi mieleen hyviä muistoja myös seuraavalta päivältä, jolloin parantelimme olotilaamme Meatliquor-nimisen ravintolan punamustahämyisessä takanurkassa. Nätin tarjoilijatytön meille kiidättämät chili friesit, hot wingsit ja hampurilaiset sekä jääkylmät oluet palauttivat uskon elämään, minkä jälkeen uskalsimme taas hypätä sekaan Oxford Streetin ihmisvilinään.

Heti syyskuun alkajaisiksi pamahti kutsu puolustusvoimien palvelukseen Vekaranjärven varuskuntaan. Liikekannallepanon syynä oli HKScan Pron ja intin ruokahuollosta vastaavan Leijona Cateringin toteuttama tempaus, jolla testasimme katuruokakonseptin toimivuutta tavallista jytäkämmässä mittakaavassa. Mukana tapahtumassa olivat myös Dieta Oy laitetoimittajana sekä Medanta Oy, joka räätälöi kokkiosastolle paikan hengen mukaiset univormut. Asuvalinta osuikin nappiin, koska vastaantulleet varusmiehet olivat vetäistä kättä lippaan katsoessaan, että mitä kentsuja sieltä esiliinat päällään tulee.

Kuvassa vasemmalta Vesa Saaristo (Dieta Oy), Tom Tapper (HKScan Pro), Jaakko Sauvola (Leijona Catering Oy), Teija Malen (HKScan Pro) ja allekirjoittanut (HKScan Pro).

Tarkoitus oli ruokkia varuskunnassa palvelevat solttupojat tuplahodareilla, joita varattiin huikeat 2600 kappaletta. Hommat aloitimme jo aamulla täyttämällä sämpylät HK Aito Pitkänakeilla ja nyhtöpossulla. Valmiit hodarit pakkasimme makkarataskuissa pakkeihin ja edelleen kylmään odottamaan päivän h-hetkeä. Sitä varten pystytimme kuusi telttaa jakopisteiksi ja komentokeskukseksi kurvasimme varuskunnan pihaan 1972-mallisen pakettimersun.

Mistä näitä asiakkaita oikein riittää?!

Illansuussa hodarijonoihin oli kertynyt varmaan jo toistatuhatta varusmiestä, kun toitotimme pakettimersun torvea merkiksi tarjoilun alkamisesta. Perinteisestä nakkikiskameiningistä poiketen jonot olivat suoria, kukin odotti kiltisti vuoroaan eikä kärhämiä ollut. Yllättävän samankaltaisesti olivat jonottajat myös pukeutuneet, liekö hankkineet vaatteensa samasta putiikista?

Tavallista isomman nakkikiskan keittiö.

Kylmässä säilytetyt hodarit lämmitimme 150-asteisessa höyrykiertouunissa, 50 prosentin höyryssä ja hommahan toimi vallan mainiosti. Sämpylät olivat mukavan rapsakoita ja nakit sekä nyhtöpossu kuumenivat parahultaisen lämpimiksi. Uunista ulostulleisiin hodareihin latasimme vielä lisukkeeksi pikkelöityjä sinapinsiemeniä sekä korianteri-tomaattisalsaa ja hyvin tekivät kauppansa. Autosotamies Salmela vetäisi peräti kuusi hodaria, kun hyvän vastuksen tarjonnut alikersantti Tukiainen jäi neljään.

Double dogit maistuivat autosotamies Salmelallekin.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma osoitti, että katuruoan valmistus ja tarjoilu tuhansille ihmisille onnistuu, jos ei ihan kenttäolosuhteissa, niin ainakin hyvin varustetussa suurkeittiössä – oikeilla laitteilla ja osaavien ammattilaisten toimesta. Palaute pojilta oli kiittävää ja hodarit toivotettiin tervetulleiksi metsäkeikoillekin. Hyvä maku jäi itsellekin, kun asiakkaat olivat tyytyväisiä ja kaikki sujui nappiin. Ja olihan se samalla kokillekin melkoinen elämys päästä maistamaan taas inttiaikoja – edes yhdeksi päiväksi.

Kokkisoturit Tapper ja Mikkola valmiina h-hetkeen.

Minulla on ilo ja kunnia ”vieraskirjoittaa” Ristoretkeen, olen Mika Järvinen (PCAscalan päävalmentaja ja PCAfinlandin pääkouluttaja) ammattivalmentaja yli 30-vuoden kokemuksella aina Olympialaisiin saakka. Olen matkani varrella nähnyt yhtä sun toista tossun kuluttajaa treenitouhuissa, isoimmat huokailun aiheet saan ja ihan näppylöitäkin, ihmisten ravintotottumuksista. En tosin tänään aio paasata (kovin paljoa) terveydestä, enemmänkin ravinnon merkityksestä treenin mahdollistajana sekä hieman kuinka se palauttaa ja mitä se palauttaa.

Olet lähdössä autoilemaan ja huomaat, että bensatankki on lähes tyhjä. Öljyvalokin palaa, huoltokutsu huutaa tulipunaisella! Mitä teet?

Olet lähdössä treeniin ja huomaat kuinka vatsasi kurnii, kertoo nälästä. Sinua janottaa. Olo on tosi vetämätön, sohva huutaa nimeäsi! Mitä teet?

Potkaisetko lenkkarisi takaisin vaatekaappiin? Heitätkö treenikassin eteisen nurkkaan ja auton avaimet takaisin avainkuppiin … vai huollat koneesi tosi toimiin ja starttaat matkaan?

On siis kohtuullisen turhaa lähteä ilman energiaa treenaamaan, et jaksa, etenkään jos tarkoitus on tehdä jotain tehollisempaa, raskaampaa, kovempaa. Siihen tarvitset hiilihydraatteja (= polttoaine), lisäksi keho rakentaa ja palautuu myös treenin aikana, joten proteiinit ovat tarpeellisia nauttia myös ennen treeniä. Fysiologisia prosesseja ohjailevat hormonit, joiden toimintaa mahdollistavat rasvat, siis rasvoja tarvitaan myös. Elimistössä pitää olla myös suojaravinteet, siis kokonaisuus kunnossa.

Jos treenisi on klo 17.30-19.00 (esim. kuntosalitreeni, tavallisen ihmisen harjoitus, 60-90min, jossa alla puolisen tuntia aerobista, peruskestävyysliikuntaa esim. kohtuullisella hengästymisellä hölkkää, jonka jälkeen reilu puolituntia kuntopiirityyppisesti monipuolisia koko kroppaa kuormittavia lihaskuntoliikkeitä), niin suosittelisin syömään seuraavasti: klo 12 lounas, makroravinteet kaikki (hiilarit, proteiinit, rasvat): ¼ lautasellista uusia perunoita, hieman voita käyttäen, kunnon naudanlihapihvi oman kypsyysasteen mukaisesti, reilu ½ lautasellista salaattia oliiviöljyä ”läträten”, tosi värikästä ja suomi-kesän makuja. Jälkiruoaksi kourallinen pähkinöitä. Vettä ottaisin vaikkapa limellä ”maustettuna” puolilitraa puolituntia ennen ja jälkeen ruokailun.

Välipaloja söisin kaksi; klo 14.30 ja 16.30. Aterioilla aina kun mahdollista, varmista makroravinteiden saanti. Klo 14 voisin ottaa 150-200g kanan filettä, jos leipähammasta kolottaa, niin ruisleipää kyytipojaksi, omenan ja ison kourallisen pähkinöitä, extrana myös suomalaisia marjoja, jos on saatavilla. Vettä kannattaa nauttia noin puolituntia ennen ja jälkeen välipalan. Klo 16.30 välipalana ”hiilaripommi”, esim. banaani, porkkanaa, tuoremehua ja keitetty kananmuna (proteiinia) tai jos tahtoo, niin lisänä hiilihydraattipitoista urheilujuomaa, lisäksi voit ottaa esim. pähkinää tai siemeniä. Varmistat energian (= hiilihydraatit) riittävyyden treenissä (ei mahaa täyteen, mutta energiavarastot), mutta myös muiden makroravinteiden. Treenin aikana voit juoda urheilujuomaa (toimii esim. vesi + intiaanisokeri + meri/vuorisuola).

Treenin jälkeen, et välttämättä tarvitse palautusjuomaa, ei siitä haittaa ole, mutta mieti omia tavoitteitasi? Jos treenasit hyvällä intensiteetillä ja olosi tuntuu ”nuukahtaneelta”, hiilihydraattia koneeseen, banaanikin toimii tai jokin muu hedelmä tai kasviksia pakasterasiasta treenikassin pohjalta. Sen jälkeen menet kotia syömään kunnon aterian, aivan kuten lounaallakin – makroravinteita kunnolla! Perunat voit jättää pois, lisää kasviksia ja vihanneksia, ehkä naudan voit vaihtaa loheen tai kanaan. Tarvitset rakennusaineita (= proteiineja) ja kylkeen hiilihydraattia, rasvoja hormonitoiminnan ylläpitoon. Yöllä lisäksi korjaillaan koko päivän muitakin rasituksia, joten ilta-aterialla pitää saada energiaa, rakennusaineita ja toiminnan mahdollistajia = makroravinteet = treeniin ruokaa ja työkalut palautumiseen / rakentamiseen!

PS. Suomen kesä on täynnä superfoodeja, syö paljon kauniista luonnostamme! Säilö myös talvea varten.

PS2: Olet myös tervetullut syyskuiseen seminaariimme kuulemaan lisää terveyden tasapainosta, oikeasta ravinnosta ja liikunnan merkityksestä.

Kolean alkukesän jäljiltä matkatoimistot myyvät jo eioota etelän aurinkoon kaipaaville. Onneksi meillä suomalaisilla on kaunis kotimaa, joka on täynnä hienoja lomakohteita kaikenlaisia elämyksiä etsiville. Turhan usein sitä sortuu silti itsekin lähtemään maailmalle loma-aikoina, vaikka viikko tai pari kotimaata kiertäen tarjoaisi monesti enemmän. Hyviä, suorastaan erinomaisia makuelämyksiä osuu matkamiehen reitille joka puolella Suomea. Tässä oman makuni mukaisia poimintoja:

TAMPERE

Aloitetaanpa vaikka Tampereelta, ihan aikataulusyistä. Heinäkuun 11. päivään asti sikäläisen Ravinteli Berthan ravintoloitsijat hätistävät muut berthalaiset kesälomalle ja pistävät pystyyn väliaikaisravintelin. Tarjolla on perus-Berthaa ronskimpaa ruokaa, oivallisia oluita ja asiakkaillakin on mahdollisuus päästä köökkiin kokkaamaan. Muita tutustumisen arvoisia paikkoja ovat myös tulisia wingsejä tarjoileva SiipiWeikot sekä syvän Etelän perinteisten, savunmakuisten BBQ-herkkujen nimiin vannova Pork and More. Molemmista voi napata eväät myös mukaan matka-aikataulun niin vaatiessa.

Kuva: Pork and More, Tampere

TURKU

Tampereelta matka jatkuu sen ikuiseen kilpakumppaniin eli Turkkuse. Turkulaiset ravintolat ovat viime vuosina saaneet mainetta ja kunniaa roppakaupalla, eivätkä syyttä. Upean Vähätorin kupeessa sijaitseva Mami on kivunnut moneen kertaan Suomen parhaimpien ravintoloiden 10 kärkeen -listalle ja saman teki salamavauhdilla myös Kaskis. Monien muiden turkulaisravintoloiden tavoin molemmat ovat keittiömestarivetoisia paikkoja, joissa on aina erinomainen fiilis ja ensiluokkainen ruoka. Kesäaikaan on vaikea välttää myös Aurajoen rannoille ankkuroitujen ravintolalaivojen kutsua. Tuoppi per paatti -tahdilla tehdystä kierroksesta saa matkamuistoksi tuhdinpuoleisen kankkusen. Isot pojat ovat näin minulle kertoneet.

Kuva: Mami, Turku

KUOPIO

Turun murteen parista on hyvä hypätä toiseen kielellisesti käsittämättömään kaupunkiin. Lounasaikaan Kuopioon osuvalle voi suositella suunnaksi Top Chef -voittaja Anssi Kantelisen isännöimää Urbania, jonka puhtaista raaka-aineista tehdyissä annoksissa on aina jotain pientä yllättävää twistiä. Pikkuisen paremman streetfoodin ystäville oikea paikka on Ravintola Intro, jonka ruokalistalla ovat vahvasti edustettuna aasialaiset maut. Kuopion kävijälle ehdoton must on tietysti mualiman paras muikkuravintola Sampo. Annos voissa rapeiksi paistettuja muikkuja tuhdin perunamuussin kanssa takaa, ettei näläkä ihan hetkohta matkamiestä vaevoo.

Kuva: Intro, Kuopio.

OULU

Kotikaupungissani Oulussa yksi suosikkimestoistani on Burgeribaari Kauppuri 5. Sataprosenttisesti itse tehtyjen hampurilaisten lihat on jauhettu baarinpitäjien oman reseptin mukaan naudanlihasta ja silavasta, mikä tekee niistä todella meheviä. Jo legendaariseksi kohonneen Teurastaja-burgerin lisäksi listalta löytyy viitisentoista muutakin hampparia. Sovinnaisempaa ruokahetkeä kaipaavan kannattaa suunnistaa kauniissa vaaleanpunaisessa jugend-talossa sijaitsevaan Puistolaan. Viihtyisässä smart casual -ruokaravintolassa suositaan lähiseudun tuotteita ja kauden raaka-aineita. Lauantaisin tarjolla on myös suosittu ja runsas brunssi.

Kuva: Kauppuri 5, Oulu

ROVANIEMI

Pahnan pohjimmaisena vaan ei vähäisimpänä nostettakoon esiin vielä Rovaniemi. Lapin pääkaupungissa on turistille tarjottavana paljon muutakin kuin poronkäristystä ja muita pohjoisen perinneherkkuja. Ehdottomasti käynnin arvoinen on kahvila Kauppayhtiö, jonka ruokalistan tähtenä ovat hampurilaiset – pure burger. Ison veden takaa haetuilla opeilla tehdyt hampurilaiset ovat kaikin puolin taiten tehtyjä ja valikoima monipuolinen aina ramenburgeria ja tofu-avokadoburgeria myöten. Hampurilaisten liha puolestaan on aina 100% lappilaista alkuperää. Hampurilaisten lisäksi Kauppayhtiössä kaikki muukin on kaupan: huonekalut, irtaimisto ja pientavarat ja tiloissa toimii myös Hih-Hi! vaatekauppa. Lisäksi Kauppayhtiössä on paljon muutakin menoa ja meininkiä: DJ, livemusaa, teatteria ja kaikenlaista muutakin ohjelmaa. Lapin kävijöille must!

Kuva: Kauppayhtiö, Rovaniemi

Eli tässäpä näitä. Rohkeasti vaan reissuun ja ravintoloita katsastamaan. Itse suuntaan ensin pariksi viikoksi Portugaliin, mutta sieltä palattua on ohjelmassa Suomi-turnee linjalla Joensuu-Kuopio-Oulu.

Aurinkoista, rentouttavaa, rokkaavaa ja kaikin puolin maistuvaa kesää itse kullekin!

PS. Kuvat lainattu esiteltyjen ravintoloiden sivuilta omalla luvalla. Kiitos ja anteeksi.

Näin kesäaikaan grillaaminen on suomalaisten suurta kansanhuvia, josta on tullut myös melkoista välineurheilua. Lajiin eniten hurahtaneilla on pihoissaan toistakymmentä erilaista grilliä ja monessa naapurustossa on käynnissä jatkuva varustelukisa. Viimeistä huutoa edustavia grillejä ja varusteita tärkeämpää on kuitenkin se, mitä ja kuinka grillissä valmistaa. Hyvät raaka-aineet ja huolellinen esivalmistelu ovat onnistuneen lopputuloksen varmin tae.

Yksi tämän kesän hittituotteita on grillauksen kultamaassa eli jenkkilässä suosittu flank steak. Litteä naudan kuvepala on maukas ja vähärasvainen tuttavuus, joka on kaiken lisäksi nopea ja helppo valmistaa. Omasta mielestäni flank steak ei kaipaa minkäänlaista marinointia, vaan ainoastaan kunnon mausteet pintaansa. Hyvään lopputulokseen pääset vaikkapa keväisen Grillistara-kisan voittajareseptillä.

Grillistaran flank steak

Ainekset:

• 0.9 kg Chosen by Farmers Flanksteak

• 5 valkosipulinkynttä

• 5 timjaminoksaa

• 2 rkl sinapinsiemeniä

• 2 rkl suolaa

• 1 rkl mustapippurirouhetta

• Tilkka oliiviöljyä

Valmistusohje:

Penslaa flank steak molemmin puolin oliviiöljyllä ja grillaa siihen kaunis väri kuumassa grillissä. Hiero sen jälkeen pintaan reilusti suolaa sekä mausteita ja kääri liha folioon. Aseta lihaan paistomittari ja kypsennä grillissä miedolla lämmöllä, kunnes lihan lämpötila on +58° C.

Viipaloi kypsä liha ohuiksi siivuiksi ja tarjoa esimerkiksi perunoiden ja tuoreiden kasvisten kera. Flank steakin viipaleet sopivat mainiosti myös tacojen, wrappien ja burrittojen täytteeksi sekä leikkeleeksi leivän päälle.

Muista myös grillaajan 10 käskyä!

1. Puhdista grillisi aina käytön jälkeen. Uuden grillaussession aloittaminen käy mukavammin ja puhtaasta grillistä saat herkullista ruokaa.
2. Esivalmistele kaikki syötävät ja juotavat hyvin. Näin sinun ei ei tarvitse ravata keittiön ja grillin välilä.
3. Käytä kauden kasviksia. Niissä maku on parhaimmillaan.
4. Anna grillin syttyä kunnolla. Hiilillä saat parhaan maun.
5. Jätä grilliin tilaa epäsuoralle grillaukselle, jossa lihat voivat kypsyä ja vetäytyä miedossa lämmössä.
6. Pyyhi marinadit pois tuotteiden pinnasta. Öljy syttyy palamaan ja antaa kitkerän maun grillattaviin tuotteisiin.
7. Ryöppää grillattavat kasvikset kiehuvassa vedessä. Näin ne kypsyvät tasaisesti, eivätkä pala pinnalta ja jää sisältä raaoiksi.
8. Käytä grillatessa luotettuja saavustuslastuja miedon savun maun korostamiseen.
9. Varaa itsellesi aikaa, hyvää musaa ja kylmää juomaa. Nauti grillaamisesta, niin minäkin teen!
10. Grillata voit vuoden ympäri säässä kuin säässä, toki mieluisinta se on auringon paahteessa, shortsit päällä ja kylmä bisse kourassa.