Tulisella Chilidogilla nälkä lähtee kuin lämäri Väänäsen Ossin mailasta. Muhkean sämpylän sisältä löytyy reilunmittainen HK Aito pitkänakki sekä chilillä ja jalapenolla terästettyä jauheliha-tacokastiketta. Äijämäistä kisapurtavaa parhaimmillaan on myös uusi Porkdog, missä hodarisämpylän sisus on täytetty ylikypsäksi haudutetulla ja lastuiksi revityllä bbq-possun niskalla. Molemmat kun nappaa kitaansa ja välipalaksi vielä supersuositun HK Nakkimukin, niin jaksaa varmasti katsoa päivän matsit ryytymättä heti ensi erään.

Uutuusdogien kehittelyssä olemme varautuneet jo tulevan kesän massatapahtumiinkin. Lihaisien dogien vaihtoehdoiksi kehitimme kevyemmät Vege- ja Fishdogit. Vegedogin sisään on sujautettu kasvispihvejä ja Fishdogiin on uitettu reilu pala paahdettua lohifileetä. Kastikkeena kumpaankin tarjoamme pirteän raikasta tsatsikia.

Nälkään ei tarvitse nääntyä kotikatsomoissakaan, kun veivaa väliajalla reseptin mukaisen Leijonaburgerin. Onnistuu taatusti vähemmänkin hellan ääressä ähränneeltä ja hakkaa popcornit sun muut suolapalat ainakin 6-1.

Leijona Burgerit neljälle

1 kg naudan jauhelihaa

suolaa

mustapippuria

tabascoa

1 kpl Ciabattaleipää 4 osaan leikattuna

8 siivua punaleima Emmental juustoa

16 kpl kirsikkatomaatteja puolikkaina

1 rasia Rucolaa

1 kpl sipulia hakkeena

2 dl Helmans majoneesia

ketsuppia

1. mausta jauheliha reilusti suolalla, pippurilla ja Tabascolla ja sekoita taikinaksi
2. muotoile taikinasta 4 x 250g pihviä
3. paista pihvit paistinpannulla reilussa voissa
4. laita juustosiivut pannulle pihvin pintaan
5. sekoita tomaatit, sipuli ja rucola
6. paahda leivät
7. kokoa hampurilainen: leipä, majoneesi, salaatti, pihvi, ketsuppi, leipä
8. Nauti kylmän oluen ja hyvän lätkämatsin kera

Oma arvioni on, että lähiruoan, luomun ja etnisten keittiöiden voittokulku vahvistuu edelleen. Samaan aikaan korostuu raaka-aineiden kunnioitus niin reseptiikassa, valmistusmenetelmissä kuin asettelussa. Ruokaa tehdään yhä enemmän käsityönä aivan alkuvalmisteluista asti, leivotaan leivät omista jauhoseoksista ja jopa säilötään syksyn satoa omilla resepteillä.

Liharuuissa suositaan hitaasti kypsyviä ruhonosia, kuten possun niskaa ja kylkeä. Näiden hiukan unohduksiin jääneiden lihojen sisällä on runsaasti hyvää rasvaa, joka tuntikausien mittaisessa haudutuksessa korostaa lihan aitoa makua ja mureuttaa lihan suussa sulavan meheväksi. Yhä enemmän käytetään myös harvinaisempia herkkuja kuten possun poskilihoja ja kateenkorvaa, kunhan niitä vain keittiöihin saadaan. Kateenkorvan osalta tilanne on paranemaan päin, sillä HK toi viime marraskuussa myyntiin ensimmäiset erät omaa kotimaista kateenkorvaa – mikä näin mainoksena sallittakoon.

Etnisten ravintoloiden kirjo laajenee ja monipuolistuu, kun kebabista sushiin kaiken maistaneet asiakkaat haluavat kokea uusia makuelämyksiä. Vahvimmin etnobuumin aallonharjalla surffaavat maailmalla kovassa huudossa oleva korealainen ruoka sekä texmexin suosiosta ponnistava aidosti meksikolainen ruoka. Uutta nostetta vieraampien ruokakulttuurien esiinnousulle antavat kaukomailta ideansa ammentavat fine dining -ravintolat.

Etnisten keittiöiden rinnalla menestyy edelleen myös skandinaavinen linja. Kautta maailman suuresti kehuttu pohjoismainen ruokakulttuuri korostaa aitoutta, tuoreutta ja selkeitä makuja.  Aitous korostuu myös annosten asettelussa; ruoan on näytettävä siltä, mitä se on. Keveyttä ja raikkautta annoksiin tuodaan erilaisilla vaahdoilla, jotka ovat tulleet  luontevaksi osaksi modernia skandinaavisuutta.

Ruokakulttuurin lisäksi uudet tuulet puhaltavat myös suomalaisessa ruokailukulttuurissa. Ravintolassa aterioinnista on tullut yhä enemmän sosiaalista seurustelua, joka näkyy parhaiten yhdessä jaettavien annosten yleistymisestä. Olennaista on tapastelun – tai kotoisesti sanottuna napostelun – leviäminen chicken wings -tyyppisistä paikoista huippuravintoloihin asti.

Myös esillepanon merkitys osana ruokailunautintoa on entistä suurempi. Täydellisen maun ja silmänruoan yhdistämiselle on oma terminsäkin eli food design. Yhdessä hyvän asiakaspalvelun kanssa niistä muodostuu täydellinen kokonaiselämys, joita tämän päivän asiakkaat ravintoloista etsivät.

Vaimoni Sadun ja Emmin kierrellessä kaupunkia shoppailun merkeissä pääsin itse maistelemaan Lontoon ravintolamaailman tämänhetkisiä tuulia. Japanilainen ruokakulttuuri oli juuri nyt vahvasti edustettuna ja mikä mukavinta, niin tarjolla oli kaikkea muutakin kuin sushia. Japanilainen ruokakulttuurihan on loppujen lopuksi hyvin rikas niin raaka-aineiltaan kuin valmistustavoiltaan.

Japanilaisista ravintoloista jäivät mieleen erityisesti Sohossa sijaitseva Roka ja Harrodsin kulmilta löytyvä Zuma. Kumpikin tarjoaa mutkatonta tunnelmaa upeassa miljöössä, jossa kokit työskentelevät salin puolella kuumuutta hehkuvien robata-grilliensä ja sushitiskiensä ääressä. Omassa sarjassaan hauska ravintola oli myös Koya, jonka koko menu perustuu tavallisia nuudeleita paksumpiin udon-nuudeleihin. Pienen ja yksinkertaisesti sisustetun ravintolan suosio oli suuri, sillä kaikki paikat olivat jatkuvasti käytössä.

Briteissä käydessä piti toki poiketa tarkastamassa myös paikallisten julkkiskokkien tämänhetkinen taso. Sekä Gordon Ramsayn Bread Street Kitchen että Jamie Oliverin Barbecoa ovat kumpikin paratiiseja erityisesti liharuoan ystäville. Päivän trendin mukaisesti näissäkin on keittiö tuotu salin puolelle, minkä ansiosta ruoanvalmistuksesta on tullut yksi osa ravintoloiden tarjoamaa kokonaiselämystä.

Ramsayn ravintolassa lihat paistetaan Suomeenkin tuloaan tekevissä Josper-uuneissa, joissa lihalle aromia antaa uunin pohjalla palava aito puuhiili. Paistuvan lihan tirinä ja uuneista pursuavat tuoksut valmistavat asiakasta tulevaan makuelämykseen samalla kun aika kuluu mukavasti kokkien työskentelyä seuratessa. Jamie Oliverin ravintolan erikoisuutena on puolestaan oma lihakauppa, josta saa laatulihoja omien toivomusten mukaan leikattuna.

Julkkiskokkien paikoista tutuksi tuli myös Fat Duckista tunnetun Heston Blumenthalin Dinner. Siellä ehdin valitettavasti nauttia vain kylmän lautasen, mutta paikka näytti todella houkuttelevalta. Dinnerin plussaksi on laskettava sekin, ettei hintoja ole siellä ammuttu yli. Sijainti Lontoon arvostetuimpiin hotelleihin kuuluvan Mandarin Oriental Hotelin yhteydessä ja Blumenthalin nimi mahdollistaisivat paljon raaemmankin hinnoittelun.

Tämänkertaisten ravintolavierailujen ykköskohteeksi nousi kuitenkin espanjalainen tapasravintola Barrafina. Vain 23-paikkaisen Barrafinan kaikki paikat sijaitsevat ravintolan baaritiskillä, jonka takaa kokit tarjoilevat niin perinteisiä kuin omaan tapaansa tuunattuja tapaksia. Mainioiksi supliikkimiehiksi osoittautuneet kokit juttelivat rennosti asiakkaiden kanssa kertoen eri ruokalajeista, niiden raaka-aineista ja valmistuksesta.

Jutustelun lomassa ehdin myös nautiskella monenlaisista herkuista. Makkaroista mieleen jäi erityisesti morcille iberica -verimakkara, joka tarjoiltiin paistettujen viiriäisemunien kera. Huikea makuelämys oli myös Jamon de Jacubo, jota Barrafinan kokit eivät suotta mainostaneet maailman parhaaksi kinkuksi. Kun paikan viini- ja olutvalikoimakin istui tapas-tarjontaan, niin Barrafina päivitti mennen tullen jopa kahden Michelin-tähden ravintolat. Suosittelen!

Vaikka reissussa monen mielestä maistuu huonompikin ruoka, olivat tällä matkalla musiikin lisäksi myös menut kohdallaan. Matkamuonituksen kohokohdan muodosti vierailu keittiömestari Homaru Cantun isännöimässä ravintola Motossa. Cantu on yksi jenkkilän tämän hetken puhutuimpia chefejä, jonka tekemisiä seurataan ahkerasti myös muualla maailmassa.

Molekyyligastronomiasta innostunut Cantu on rakentanut ruokailusta ainutlaatuisen elämyksen, jossa asiakkaalla on oma aktiivinen roolinsa. Itse valitsemamme monipuolinen maistelumenu oli hienosti rakennettu kokonaisuus, jonka yllätyksellisyys alkoi heti aterian ensi hetkillä.

Syötävästä materiaalista valmistettu ruokalista näet kääräistiin pikku herkkupalojen kanssa japanilaisittain rullalle ja nautittiin aterian avauksena.

Yhtenä ruokalajina nautimme karitsaa, jonka juju oli korkkiruuvimaisen haarukan varren sisään sijoitetussa timjamissa. Jokaisen suupalan myötä haarukasta nenään tulvahtavanutta timjamin tuoksua täydensi pöytään tuodusta lasipallosta leijaillut savun aromi. Saman pallon sisältä löytyivät myös mausteet seuraavaksi nauttimaamme salaattimaiseen annokseen, jonka pääraaka-aineina olivat kevyesti savustettu tomaatti ja amerikkalainen juusto.

Koko ateriointi jatkui samaan tapaan eikä edes pöydässämme palanut kynttilä jäänyt pelkäksi tunnelman tekijäksi. Hämmästykseksemme oli melkoinen, kun tarjoilija kantoi eteemme pienet pasta-annokset, nappasi palavan kynttilän käteensä ja valutti sulaa vahaa pastojemme kastikkeeksi!

Chicagon ravintoloista erikoismaininnan ansaitsee myös Japonais, jossa keikkafiilikset yhä mielessä tilasimme annoksen nimeltä The Rock. Nimi oli vallan hyvin kohdallaan, koska hetken kuluttua tarjoilija pamautti pöytäämme kuumuuttaan hohkavan kivenmurikan. Onneksi pöytään saapui myös annos ohuita Kobe-härän siivuja, jotka syömäpuikkoja apuna käyttäen paistoimme kiven päällä aterian alkupaloiksi. Hieno tarjoiluidea, josta joku muu on ehtinyt ladata videonpätkänkin YouTubeen. Katso video tästä.

Paljon olisi matkasta muutakin kerrottavaa, mutta eipä koetella lukijoiden kestokykyä näin alkuvaiheessa tämän enempää. Kommentoida saa vapaasti ja kysellä vinkkejä oman Chicagon-matkan suunnittelua varten. Ristoretket jatkaa uusiin ruokapöytiin.

Olen kokannut kymmenissä eri keittiöissä, maan alla, maan pinnalla, rakennusten katolla, metsissä, vuorilla, hiekkarannoilla, golf hiekkaesteessä (rosvopaistia), lumilinnassa…. ja jopa eräs ravintola ja keittiö on kohotettu nostokurjella 46 metrin korkeuteen jossa asiakkaat saavat ihastella upeita maisemia ja nauttia upeista ruoka elämyksistä mitä me kokit heille loihdimme.

Kokkina maailmaa kiertäessäni olen tutustunut hyvin kymmeniin eri kansallisuuksiin ja heidän kauttaan myös oppinut heidän kulttuuria ja siitä minulle tärkeintä asiaa eli autenttista ruokaa. Tämän avulla olen saavuttanut jotain mitä rahalla ei voi ostaa eli kyvyn kommunikoida englannin kielellä. Kokkina olen myös saanut maistaa palan kuuluisuutta toimiessani tuomarina Master Chef Suomi ohjelmassa.

Ruoka ja kokkaaminen on minulle elämäntapa, harrastus ja työ. Olen siis hyvin onnellinen ihminen ja sitä onnea jaan myös muille ihmisille. Nyt pääsen kokeilemaan kuinka saan välitettyä ajatuksiani ja ruuan ihanuutta kirjoitetun sanan muodossa, tulevaisuudessa pääset seuraamaan ja antamaan palautetta kuin hoidan tämän homman. Tässä jotain ajatuksiani mitä tulen teille kertomaan. Liitän blogiini valokuvia ja videoita aiheista.

Tästä alkaa Risto Retket.
T. Kokki