Palataanpa vaihteeksi elämän perusasioihin, ettei tämän blogin pito menisi vallan reissaamisella retosteluksi. Eli pakistaan hetki ruuasta ja siitä, mihin suuntaan suomalainen ravintolakulttuuri on menossa.

Oma arvioni on, että lähiruoan, luomun ja etnisten keittiöiden voittokulku vahvistuu edelleen. Samaan aikaan korostuu raaka-aineiden kunnioitus niin reseptiikassa, valmistusmenetelmissä kuin asettelussa. Ruokaa tehdään yhä enemmän käsityönä aivan alkuvalmisteluista asti, leivotaan leivät omista jauhoseoksista ja jopa säilötään syksyn satoa omilla resepteillä.

Liharuuissa suositaan hitaasti kypsyviä ruhonosia, kuten possun niskaa ja kylkeä. Näiden hiukan unohduksiin jääneiden lihojen sisällä on runsaasti hyvää rasvaa, joka tuntikausien mittaisessa haudutuksessa korostaa lihan aitoa makua ja mureuttaa lihan suussa sulavan meheväksi. Yhä enemmän käytetään myös harvinaisempia herkkuja kuten possun poskilihoja ja kateenkorvaa, kunhan niitä vain keittiöihin saadaan. Kateenkorvan osalta tilanne on paranemaan päin, sillä HK toi viime marraskuussa myyntiin ensimmäiset erät omaa kotimaista kateenkorvaa – mikä näin mainoksena sallittakoon.

Etnisten ravintoloiden kirjo laajenee ja monipuolistuu, kun kebabista sushiin kaiken maistaneet asiakkaat haluavat kokea uusia makuelämyksiä. Vahvimmin etnobuumin aallonharjalla surffaavat maailmalla kovassa huudossa oleva korealainen ruoka sekä texmexin suosiosta ponnistava aidosti meksikolainen ruoka. Uutta nostetta vieraampien ruokakulttuurien esiinnousulle antavat kaukomailta ideansa ammentavat fine dining -ravintolat.

Etnisten keittiöiden rinnalla menestyy edelleen myös skandinaavinen linja. Kautta maailman suuresti kehuttu pohjoismainen ruokakulttuuri korostaa aitoutta, tuoreutta ja selkeitä makuja.  Aitous korostuu myös annosten asettelussa; ruoan on näytettävä siltä, mitä se on. Keveyttä ja raikkautta annoksiin tuodaan erilaisilla vaahdoilla, jotka ovat tulleet  luontevaksi osaksi modernia skandinaavisuutta.

Ruokakulttuurin lisäksi uudet tuulet puhaltavat myös suomalaisessa ruokailukulttuurissa. Ravintolassa aterioinnista on tullut yhä enemmän sosiaalista seurustelua, joka näkyy parhaiten yhdessä jaettavien annosten yleistymisestä. Olennaista on tapastelun – tai kotoisesti sanottuna napostelun – leviäminen chicken wings -tyyppisistä paikoista huippuravintoloihin asti.

Myös esillepanon merkitys osana ruokailunautintoa on entistä suurempi. Täydellisen maun ja silmänruoan yhdistämiselle on oma terminsäkin eli food design. Yhdessä hyvän asiakaspalvelun kanssa niistä muodostuu täydellinen kokonaiselämys, joita tämän päivän asiakkaat ravintoloista etsivät.

Tuskin olin syyskuisesta Pearl Jamin keikasta toipunut, kun ilmatie vei taas ulkomaille. Tällä kertaa kohteena oli Lontoo ja matkan aiheena tyttäremme palkitseminen puolen vuoden karkkilakosta. Reissussa oltiin siis Emmin ehdoilla, joten käyntikohteiden valinnassakin valta oli pääosin 12-vuotiaan varhaisteinimme hyppysissä. Madame Tussaudin vahakabinetin rinnalla tanssin harrastajamme Lontoon matkan suuri kohokohta oli tanssitunti teeveestäkin tutulla Pineapplen studiolla.

Vaimoni Sadun ja Emmin kierrellessä kaupunkia shoppailun merkeissä pääsin itse maistelemaan Lontoon ravintolamaailman tämänhetkisiä tuulia. Japanilainen ruokakulttuuri oli juuri nyt vahvasti edustettuna ja mikä mukavinta, niin tarjolla oli kaikkea muutakin kuin sushia. Japanilainen ruokakulttuurihan on loppujen lopuksi hyvin rikas niin raaka-aineiltaan kuin valmistustavoiltaan.

Japanilaisista ravintoloista jäivät mieleen erityisesti Sohossa sijaitseva Roka ja Harrodsin kulmilta löytyvä Zuma. Kumpikin tarjoaa mutkatonta tunnelmaa upeassa miljöössä, jossa kokit työskentelevät salin puolella kuumuutta hehkuvien robata-grilliensä ja sushitiskiensä ääressä. Omassa sarjassaan hauska ravintola oli myös Koya, jonka koko menu perustuu tavallisia nuudeleita paksumpiin udon-nuudeleihin. Pienen ja yksinkertaisesti sisustetun ravintolan suosio oli suuri, sillä kaikki paikat olivat jatkuvasti käytössä.

Briteissä käydessä piti toki poiketa tarkastamassa myös paikallisten julkkiskokkien tämänhetkinen taso. Sekä Gordon Ramsayn Bread Street Kitchen että Jamie Oliverin Barbecoa ovat kumpikin paratiiseja erityisesti liharuoan ystäville. Päivän trendin mukaisesti näissäkin on keittiö tuotu salin puolelle, minkä ansiosta ruoanvalmistuksesta on tullut yksi osa ravintoloiden tarjoamaa kokonaiselämystä.

Ramsayn ravintolassa lihat paistetaan Suomeenkin tuloaan tekevissä Josper-uuneissa, joissa lihalle aromia antaa uunin pohjalla palava aito puuhiili. Paistuvan lihan tirinä ja uuneista pursuavat tuoksut valmistavat asiakasta tulevaan makuelämykseen samalla kun aika kuluu mukavasti kokkien työskentelyä seuratessa. Jamie Oliverin ravintolan erikoisuutena on puolestaan oma lihakauppa, josta saa laatulihoja omien toivomusten mukaan leikattuna.

Julkkiskokkien paikoista tutuksi tuli myös Fat Duckista tunnetun Heston Blumenthalin Dinner. Siellä ehdin valitettavasti nauttia vain kylmän lautasen, mutta paikka näytti todella houkuttelevalta. Dinnerin plussaksi on laskettava sekin, ettei hintoja ole siellä ammuttu yli. Sijainti Lontoon arvostetuimpiin hotelleihin kuuluvan Mandarin Oriental Hotelin yhteydessä ja Blumenthalin nimi mahdollistaisivat paljon raaemmankin hinnoittelun.

Tämänkertaisten ravintolavierailujen ykköskohteeksi nousi kuitenkin espanjalainen tapasravintola Barrafina. Vain 23-paikkaisen Barrafinan kaikki paikat sijaitsevat ravintolan baaritiskillä, jonka takaa kokit tarjoilevat niin perinteisiä kuin omaan tapaansa tuunattuja tapaksia. Mainioiksi supliikkimiehiksi osoittautuneet kokit juttelivat rennosti asiakkaiden kanssa kertoen eri ruokalajeista, niiden raaka-aineista ja valmistuksesta.

Jutustelun lomassa ehdin myös nautiskella monenlaisista herkuista. Makkaroista mieleen jäi erityisesti morcille iberica -verimakkara, joka tarjoiltiin paistettujen viiriäisemunien kera. Huikea makuelämys oli myös Jamon de Jacubo, jota Barrafinan kokit eivät suotta mainostaneet maailman parhaaksi kinkuksi. Kun paikan viini- ja olutvalikoimakin istui tapas-tarjontaan, niin Barrafina päivitti mennen tullen jopa kahden Michelin-tähden ravintolat. Suosittelen!